Contribution of the Communist Workers Party for Peace and Socialism Finland

Their war destroys everything their peace left standing

 

Imperialism produces war

Comrades,

As communists we understand the nature of war as determined by the class which wages it. In the age of imperialism, of monopoly capitalism, the capitalist ruling class has started and perpetuated countless wars for the capture and redivision of markets and cheap resources for the financial oligarchy. Various bourgeois alliances and countries have waged these unjust wars against other blocs, such as the World Wars or current competition of the Euro-Atlantic and Eurasian blocs. In turn, socialist countries and national liberation movements defending their socialist project or their sovereignty, have engaged in justified attempts to break the cycle of capitalist exploitation and colonial rule. The bourgeoisie has marketed the so-called “defeat of communism” as the age of freedom while continuing to bomb and economically suffocate regions in the Middle East, Latin America or Eastern Europe to gain control over their raw materials and strategic transport routes.

There are hardly periods of time where imperialist powers haven’t engaged in conflicts and destabilizations using various pretexts, such as national security or counter-terrorism, which are tools in the ideological battle for subjugation and pacification of the working class. Social chauvinists rally behind these pretexts, especially for the defense of their homeland. They claim to promote workers interests yet place their nation above class, weakening international solidarity among workers. Such vulgar reformism and chauvinism blatantly fuels the bourgeois desire for war and profits by aligning the workers with their oppressors. Chauvinism doesn’t harness the momentum nor possibility to turn the imperialist war into civil war because it promotes class truce and spreads ideas that alienate the working people of different countries from each other.

With quite similar results, pacifist peace movements circulate bourgeois rhetoric and misdirect people from the fundamental reasons of imperialist wars. They hide how imperialist competition for markets and cheap resources during imperialist “peace” lays the groundwork for militarization and war. Ending the imperialist war or preventing the next one in this framework is impossible. The promotion of peace without class struggle and revolutionary action solidifies the imperialist system and exposes the labor movement to co-optation. Unable to stop any future wars for this reason, pacifism fails to mobilize the workers even against any current war due to the illusion that the bourgeoisie will eventually stop it based on their universal and human interests for peace.

This imperialist peace, however, works only as a preparation for another inevitable war when inter-imperialist contradictions result in another military conflict and stronger repression of the working people. The analysis between the alternation of peace and war has to be grounded in the analysis of the contemporary imperialist system instead of idealist notions like pacifism.

 

Developments in the imperialist war

Comrades,

Although we would be hard pressed to find a peaceful time during the imperialist stage of capitalism, the escalation and sharpening of imperialist contradictions are rapidly developing in our time. The battle between the two imperialist blocs, Euro-Atlantic and the Eurasian one under formation, can be seen in the desire for Venezuela’s raw materials, most importantly its vast oil reserves. Venezuela’s exports to China are crucial to the Latin American country, but the United States aims to secure its influence in the broader region according to its updated National Security Strategy. China meanwhile made use of the “gap” left after the Venezuelan oil reserves were nationalized. Both countries’ involvement in Venezuela, the sanctions by the Euro-Atlantic bloc and their support for Maduro’s kidnapping cannot be seen as an isolated incident. Trade wars and military confrontations between the imperialists threaten the sovereignty of the peoples in Latin America, especially the Cuban people who are being economically strangled through the embargo enforced upon it. The sole beneficiary of these developments is the capitalist class of all countries, which seeks to redivide the world.

Peace deals whose sole purpose is to divide Ukrainian reconstruction between imperialist powers and the Ukrainian bourgeoisie are underway, obliterating the last notions of sovereignty for Ukrainian workers. Simultaneously Greenland is being opened up as another front to secure monopoly profits and geopolitical control. Militarization of society and the visible preparation for war are taking place among imperialist alliances, deepening the anguish of the working people who are left without access to nutritious food, free healthcare, and affordable housing and in a state of anguish about the prospect of a new world war.

NATO’s military advances in Finland are taking shape with the support of all bourgeois actors. Stationing of military troops, massive “peace time” joint exercises, billions of euros allocated for developing transportation infrastructure to accommodate military transportation and  weapons manufacturing all worsen the lives of the Finnish working people. We are already the country with the highest unemployment rate in the EU and the social benefits of working people have been cut further. The destruction of workers’ living conditions is being fast-tracked in an effort to reinvigorate economic growth. As usual the trade unions, social-democrats and the Left Alliance party pay mere lip service to their working class base while embracing Finland’s role in NATO and the EU, thus serving the interests of Capital.

 

Task of communists

The Leninist understanding of imperialism couldn’t be more crucial to understand these developments, and all developments of war and peace throughout the history of capitalism-imperialism. It is the task of the Communist Parties to highlight how the changes between war and peace are tied to the needs of Capital. The working people must gain their own experience, with the guidance of the CP, fighting against their common class enemy. Any siding with capitalists in one country creates distrust elsewhere and will inevitably perpetuate the impoverishment of the working class and the petty-bourgeoisie.

The task of communists under all conditions is to prepare the working class for the seizure of power, which can only take place if the objective conditions are ripe, when there is the presence of a revolutionary crisis. Such conditions are likely to be the result of participation in an imperialist war. The communist parties must educate and organize the workers already during times of imperialist peace by opposing reformist positions, such as pacifism. Every communist has to engage in this work among the workers and soldiers, also during wartime. We must highlight how imperialist wars are waged for the profits of the few, while the suffering is carried on the shoulders of the exploited majority of all countries involved.

Comrades,

What really emancipates the working class and defends their historical goal is unification along class lines and across national boundaries, a path always leading toward the socialist revolution. We must struggle against imperialist war and its formal, deceptive imperialist peace. This imperialist totality is a product of the capitalist system and serves to enrich the bourgeoisie under different circumstances on the backs of the working people. Only the fight for the end of capitalism and for the building of socialism can break this never-ending cycle. Only socialism-communism can guarantee peace for peoples.

 

//Suomeksi (konekäännös)

 

Porvariston imperialistinen sota tuhoaakaiken, minkä työläiset ja työväenluokka on rakentanut työllään.

 

Imperialismi tuottaa sotaa

Toverit

Kommunisteina ymmärrämme sodan luonteen määräytyvän sen luokan mukaan, joka sen käy. Imperialismin ja monopolikapitalismin aikakaudella kapitalistinen hallitseva luokka on aloittanut ja jatkanut lukemattomia sotia markkinoiden ja halpojen resurssien valloittamiseksi ja uudelleenjakamiseksi finanssipääomalle. Erilaiset porvarilliset liittoutumat ja maat ovat käyneet näitä epäoikeudenmukaisia sotia muita blokkeja vastaan, kuten maailmansodat tai nykyinen euroatlanttisen ja euraasialaisen blokin välinen kilpailu. Toisaalta sosialistiset maat ja kansalliset vapautusliikkeet, jotka puolustavat sosialismin rakentamista ja suvereniteettiaan, ovat ryhtyneet oikeutettuihin yrityksiin katkaista kapitalistisen riiston ja siirtomaavallan kierre. Porvaristo on markkinoinut niin sanottua ”kommunismin tappiota” vapauden aikakautena, samalla kun se on jatkanut pommituksia ja taloudellista kuristamista Lähi-idässä, Latinalaisessa Amerikassa ja Itä-Euroopassa saadakseen hallintaansa näiden alueiden raaka-aineet ja strategiset kuljetusreitit.

On tuskin olemassa ajanjaksoja, jolloin imperialistiset valtiot eivät olisi olleet mukana konflikteissa ja destabilisoinneissa käyttäen erilaisia tekosyitä, kuten kansallista turvallisuutta tai terrorismin torjuntaa, jotka ovat ideologisen taistelun välineitä työväenluokan alistamiseksi ja rauhoittamiseksi. Sosiaalichauvinistit kokoontuvat näiden tekosyiden taakse, erityisesti kotimaansa puolustamiseksi. He väittävät edistävänsä työntekijöiden etuja, mutta asettavat valtionsa luokan yläpuolelle, heikentäen kansainvälistä solidaarisuutta työntekijöiden keskuudessa. Tällainen vulgaari reformismi ja sovinismi ruokkivat räikeästi porvariston intressejä sotiin ja tuottoihin asettamalla työntekijät heidän sortajiensa puolelle. Sovinismi ei hyödynnä mahdollisuutta muuttaa imperialistinen sota sisällissodaksi, koska se edistää luokkien välistä aselepoa ja levittää ajatuksia, jotka vieraannuttavat eri maiden työväestön toisistaan.

Samankaltaisilla tuloksilla pasifistiset rauhanliikkeet levittävät porvarillista retoriikkaa ja ohjaavat ihmisten huomion pois imperialististen sotien perimmäisistä syistä. Ne piilottavat sen, kuinka imperialistinen kilpailu markkinoista ja halvoista luonnonvaroista imperialistisen ”rauhan” aikana luo pohjan militarisoinnille ja sodalle. Imperialistisen sodan lopettaminen tai seuraavan sodan estäminen tässä kehyksessä on mahdotonta. Rauhan edistäminen ilman luokkataistelua ja vallankumouksellista toimintaa vahvistaa imperialistista järjestelmää ja altistaa työväenliikkeen kaappaukselle. Koska pasifismi ei pysty estämään tulevia sotia, se ei myöskään pysty mobilisoimaan työntekijöitä nykyisiä sotia vastaan. Se luo illuusion, että porvaristo lopulta lopettaa sodan yleisten ja inhimillisten rauhanintensiensä perusteella.

Tämä imperialistinen rauha on kuitenkin vain valmistautumista toiseen, väistämättömään sotaan, kun imperialististen maiden väliset ristiriidat johtavat uuteen sotilaalliseen konfliktiin ja työväenluokan entistä voimakkaampaan sortoon. Rauhan ja sodan vuorottelun analyysi on perustuttava nykyisen imperialistisen järjestelmän analyysiin eikä idealistisiin käsitteisiin, kuten pasifismiin.

 

Imperialistisen sodan kehitys

Toverit

Vaikka kapitalismin imperialistisessa vaiheessa on vaikea löytää rauhanomaista aikaa, imperialististen ristiriitojen kärjistyminen ja terävöityminen kehittyvät nopeasti aikanamme. Kahden imperialistisen blokin, euroatlanttisen ja muodostumassa olevan euraasialaisen, välinen taistelu näkyy intresseissä Venezuelan raaka-aineisiin, ennen kaikkea sen valtaviin öljyvaroihin. Venezuelan vienti Kiinaan on ratkaisevan tärkeää Venezuelalle, mutta Yhdysvallat pyrkii varmistamaan vaikutusvaltansa laajemmalla alueella päivitetyn kansallisen turvallisuusstrategiansa mukaisesti. Kiina puolestaan hyödynsi Venezuelan öljyvarantojen kansallistamisen jälkeen syntynyttä ”aukkoa”. Molempien maiden osallistuminen Venezuelan asioihin, euroatlanttisen blokin sanktiot ja tuki Maduron sieppaukselle eivät ole irrallisia tapauksia. Imperialistien väliset kauppasodat ja sotilaalliset yhteenotot uhkaavat Latinalaisen Amerikan kansojen suvereniteettia, erityisesti Kuuban kansan, jota kuristetaan taloudellisesti kauppasaarrolla. Ainoa hyötyjä näistä kehityksistä on kapitalistiluokka kaikkialla, tavoitteenaan jakaa maailma uudelleen.

Rauhansopimukset, joiden ainoana tarkoituksena on jakaa Ukrainan jälleenrakennus imperialististen suurvaltojen ja Ukrainan porvariston kesken, tuhoavat viimeisetkin ajatukset Ukrainan työntekijöiden suvereniteetista. Samanaikaisesti Grönlantia avataan uudeksi rintamaksi monopolivoittojen ja geopoliittisen hallinnan turvaamiseksi. Imperialististen liittoutumien keskuudessa tapahtuu yhteiskunnan militarisointia ja näkyviä sotavalmisteluja, mikä syventää työväestön ahdistusta. Työväenluokka on jäänyt ilman ravitsevaa ruokaa, ilmaista terveydenhuoltoa ja kohtuuhintaista asumista sekä joutunut ahdinkoon uuden maailmansodan mahdollisuudesta.

Naton sotilaalliset valmistelut Suomessa ovat ottamassa muotoaan kaikkien porvarillisten toimijoiden tuella. Sotilasjoukkojen sijoittaminen, massiiviset ”rauhanajan” yhteisharjoitukset, miljardien eurojen allokointi kehittämään sotakuljetuksia ja asevalmistuksen infrastruktuuria – kaikki tämä heikentää tavallisten suomalaisten työväenluokan ihmisten elämää. Suomessa on jo EU:n korkein työttömyysaste, ja työväen sosiaalietuuksia on leikattu entisestään. Työväen elinolojen tuhoamista vauhditetaan talouskasvun elvyttämiseksi. Kuten tavallista, ammattiliitot, sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto puhuvat vain tyhjiä sanoja työväenluokan kannattajilleen, mutta tukevat Suomen roolia Natossa ja EU:ssa ja palvelevat siten pääoman etuja.

 

Kommunistien tehtävä

Leninistinen käsitys imperialismista on ratkaisevan tärkeä näiden kehityskulkujen ja kaikkien kapitalismin ja imperialismin historian aikana tapahtuneiden sodan ja rauhan kehityskulkujen ymmärtämiseksi. Kommunististen puolueiden tehtävänä on tuoda esiin, kuinka sodan ja rauhan väliset muutokset ovat sidoksissa pääoman tarpeisiin. Työväenluokan on hankittava omat kokemuksensa kommunistisen puolueen ohjauksessa taistelemalla yhteistä luokkavihollistaan vastaan. Mikä tahansa kapitalistien puoltaminen yhdessä maassa luo epäluottamusta muualla ja jatkaa väistämättä työväenluokan ja pikkuporvariston köyhtymistä.

Kommunistien tehtävä kaikissa olosuhteissa on valmistella työväenluokka vallan haltuunottoon, joka voi tapahtua vain otollisten objektiivisten olosuhteiden vallitessa, vallankumouksellisen kriisin tilanteessa. Tällaiset objektiiviset olosuhteet seuraavat luultavimmin osallistumisesta imperialistiseen sotaan. Kommunististen puolueiden on jo imperialistisen rauhan aikana koulutettava ja organisoitava työläisiä vastustamalla reformistisia ajatuksia, kuten pasifismia. Jokaisen kommunistin on osallistuttava tähän työhön työntekijöiden ja sotilaiden keskuudessa, myös sodan aikana. Meidän on korostettava, kuinka imperialistiset sodat käydään kapitalistien tuottojen takia, kun taas kärsimykset kohdistuvat kaikkien mukana olevien maiden riistettyyn enemmistöön.

Toverit,

Työväenluokan todellinen vapauttaminen ja sen historiallisen tavoitteen puolustaminen edellyttää luokkakantaista yhdistymistä kansallisten rajojen yli, aina tavoitellen sosialistista vallankumousta. Meidän on taisteltava imperialistista sotaa ja sen muodollista, kansoja hämäävää imperialistista rauhaa vastaan. Tämä imperialistinen kokonaisuus on kapitalistisen järjestelmän tuote, joka palvelee porvariston rikastumista erilaisissa olosuhteissa työväenluokan kustannuksella. Vain taistelu kapitalismin lopettamiseksi ja sosialismin rakentamiseksi voi katkaista tämän loputtoman kiertokulun. Vain sosialismi-kommunismi takaa kansoille rauhan.